Sunday, September 04, 2005
Tummat silmät, ruskea tukka
Kesälomansa jälkeen Jiin katse on ollut syvemmin kiinni silmissäni, olen ihan säikkynyt sen silmien vakavuutta ja sitä keskittymistä, millä se katsoo mua ja poraa mun sieluuni reikiä. Se katsoo kuin se olisi jo väkivaltaa, kuin se huutaisi, että miksi et voi olla mun omani!
Mä olen alkanut pyöriä syyllisyydentunnossa ja houkutus jättää oma mies kuin nalli kalliolle kasvaa. Mutta en mä haluaisi Jiinkään kanssa olla. En halua olla kenenkään kanssa, mutta koska miehen työmatkat vie sen usein pois kotoa, pystyn vielä olemaan sen kanssa aviossa ja yrittämään. Rakastan, mutta kuitenkin tukehdun. Jiihin olen ihastunut, mutta kuitenkin aistin sen hermojen kiristyneen, eikä sen katse ole kovin ystävällinen mun vastatessa vaikka ihan tavallisiin kysymyksiin mun miehestä tai mun kotielämästä.
Monenko aviovuoden jälkeen rakkaus menee kriisiin? Mikä on se aika, jolloin on myrskyä odottettavissa? Jos sen kriisin yli selviää, kasvaako rakkaus paremmaksi ja syvemmäksi? Jos ei heti luovuta ja hyppää junasta? Jos vain kitkuttaa sen vaikean hetken yli, jos se ei veny ikuiseksi hetkeksi ja pysyväksi olotilaksi?
En uskalla ehdottaa mitään terapiaa tai sellaista. Siellä vain itkisin ja tunnustaisin pahan oloni ja salaiset ajatukseni, jotka saisivat mieheni tolaltaan. Haluan vain potea kipuni pois ja rakastaa taas omaa miestäni.
Mä olen alkanut pyöriä syyllisyydentunnossa ja houkutus jättää oma mies kuin nalli kalliolle kasvaa. Mutta en mä haluaisi Jiinkään kanssa olla. En halua olla kenenkään kanssa, mutta koska miehen työmatkat vie sen usein pois kotoa, pystyn vielä olemaan sen kanssa aviossa ja yrittämään. Rakastan, mutta kuitenkin tukehdun. Jiihin olen ihastunut, mutta kuitenkin aistin sen hermojen kiristyneen, eikä sen katse ole kovin ystävällinen mun vastatessa vaikka ihan tavallisiin kysymyksiin mun miehestä tai mun kotielämästä.
Monenko aviovuoden jälkeen rakkaus menee kriisiin? Mikä on se aika, jolloin on myrskyä odottettavissa? Jos sen kriisin yli selviää, kasvaako rakkaus paremmaksi ja syvemmäksi? Jos ei heti luovuta ja hyppää junasta? Jos vain kitkuttaa sen vaikean hetken yli, jos se ei veny ikuiseksi hetkeksi ja pysyväksi olotilaksi?
En uskalla ehdottaa mitään terapiaa tai sellaista. Siellä vain itkisin ja tunnustaisin pahan oloni ja salaiset ajatukseni, jotka saisivat mieheni tolaltaan. Haluan vain potea kipuni pois ja rakastaa taas omaa miestäni.
# posted by siiri @ 11:10 AM 
