Monday, September 12, 2005
... muttei ikinä sun
Menin baarissa juttelemaan Jiin kanssa. Sen kaveri oli ilmiselvästi pakotettu mukaan kesken mukavan koti-illan ja oli vain helpottunut mun ilmestyessä paikalle, melko pian se ilmoitti lähtevänsä himaan ja toivotti illan jatkot. Jii oli siis pakottanut kaverinsa mukaan, olinhan kertonut kahvipöydässä perjantai-illan kohteestani ihan vaan siksi, että näkisin mitä tapahtuu. Ja tapahtui, Jii oli paikalla!
Syvennyimme jutusteluun ja kyllä mä olinkin kii niissä silmissä. Join vain pari, että harkintakyky säilyisi ja olisin tilanteen herra, kun taas Jii joi ihan reippaasti, selvästikin rohkaistakseen itseään. Huono juttu, funtsailin, mutta flirttasin innokkaasti, sellaisella lähes estottomalla tyylillä, kuitenkin hyvän maun rajoissa. Jii tuntui ottavan viestini täysillä vastaan ja illan edetessä se laittoi kätensä mun vyötärölle ja istui ihan liki, niin liki, että mulla oli jo hieman vaikeuksia ajatella selkeästi.
Jii alkoi avautua siinä puoli kahden maissa. Se kertoi mulle haaveilleensa musta koko sen ajan, kun olin ollut tuolla samassa duunipaikassa. Se kertoi olevansa raivoisan mustasukkainen mun miehelleni, kun sillä on tällainen aarre eikä se osaa edes arvostaa mua. (Toim. huom. Osaa, mutta Jii on tehokkaasti suodattanut mun puheitani vahvistamaan omaa ennakkoluuloaan.) Jii tuli lähemmäksi ja lähemmäksi ja mun oli jo hyvin vaikea olla, voin vannoa, että pikkuhousuni olivat jo aivan märät. Jii ei alkanut puhumaan rivoja, vaan pysyi tuolla tunneosastolla, julisti mun olevan hänen elämänsä nainen ja muuta paskaa, mitä nyt naiset ylipäätään haluaa kuulla. Mä kuuntelin, mutten paljastanut mitään omista fiiliksistäni, nyökkäilin vain ja kuuntelin.
Me suutelimme. Se oli upeaa, tunsin aikamoista sähköä, Jii on todella taitava suutelija.
Suutelemisen jälkeen sanoin Jiille, että mun täytyy nyt lähteä, en voi jäädä pidemmäksi aikaa. Jii näytti murtuneelta. Hymyilin ja suutelin häntä, tällä kertaa niin kiihkeästi, ettei mitään jäänyt arvailun varaan. Jätin hölmistyneen Jiin nurkkapöytään ja kipaisin ulos baarista. Läheisellä taksitolpalla oli vapaita takseja, joista ensimmäisen otin. Vasta taksin ohittaessa ravintolaa, jossa olin illan viettänyt, näin Jiin seisovan ravintolan ulkopuolella, hän etsi katseellaan jotakin, ehkä mua. Ehdottomasti mua. Vilkutin ikkunasta, mutta hän ei huomannut.
Menin kotiin ja sänkyyn ja tunsin niin älytöntä mielihyvää, ettei yksinäinen vuode voinut iloani pilata. Onneksi mies ei ollut vielä tullut kotiin, sain olla vielä muutaman tunnin ajatuksissani Jiin kanssa.
Kun eilen menin töihin, ehdin jo huolestua. Jii tuli hieman myöhässä. Hän katsoi mua hymyillen ja tuli heti juttelemaan, ihan vain niitä näitä. Ollessamme kuulomatkan ulkopuolella muista hän kuiskasi korvaani, että harmi, ettei iltamme jatkunut yhdessä perjantaina. Mä vaan hymyilin, mutten vastannut mitään.
Syvennyimme jutusteluun ja kyllä mä olinkin kii niissä silmissä. Join vain pari, että harkintakyky säilyisi ja olisin tilanteen herra, kun taas Jii joi ihan reippaasti, selvästikin rohkaistakseen itseään. Huono juttu, funtsailin, mutta flirttasin innokkaasti, sellaisella lähes estottomalla tyylillä, kuitenkin hyvän maun rajoissa. Jii tuntui ottavan viestini täysillä vastaan ja illan edetessä se laittoi kätensä mun vyötärölle ja istui ihan liki, niin liki, että mulla oli jo hieman vaikeuksia ajatella selkeästi.
Jii alkoi avautua siinä puoli kahden maissa. Se kertoi mulle haaveilleensa musta koko sen ajan, kun olin ollut tuolla samassa duunipaikassa. Se kertoi olevansa raivoisan mustasukkainen mun miehelleni, kun sillä on tällainen aarre eikä se osaa edes arvostaa mua. (Toim. huom. Osaa, mutta Jii on tehokkaasti suodattanut mun puheitani vahvistamaan omaa ennakkoluuloaan.) Jii tuli lähemmäksi ja lähemmäksi ja mun oli jo hyvin vaikea olla, voin vannoa, että pikkuhousuni olivat jo aivan märät. Jii ei alkanut puhumaan rivoja, vaan pysyi tuolla tunneosastolla, julisti mun olevan hänen elämänsä nainen ja muuta paskaa, mitä nyt naiset ylipäätään haluaa kuulla. Mä kuuntelin, mutten paljastanut mitään omista fiiliksistäni, nyökkäilin vain ja kuuntelin.
Me suutelimme. Se oli upeaa, tunsin aikamoista sähköä, Jii on todella taitava suutelija.
Suutelemisen jälkeen sanoin Jiille, että mun täytyy nyt lähteä, en voi jäädä pidemmäksi aikaa. Jii näytti murtuneelta. Hymyilin ja suutelin häntä, tällä kertaa niin kiihkeästi, ettei mitään jäänyt arvailun varaan. Jätin hölmistyneen Jiin nurkkapöytään ja kipaisin ulos baarista. Läheisellä taksitolpalla oli vapaita takseja, joista ensimmäisen otin. Vasta taksin ohittaessa ravintolaa, jossa olin illan viettänyt, näin Jiin seisovan ravintolan ulkopuolella, hän etsi katseellaan jotakin, ehkä mua. Ehdottomasti mua. Vilkutin ikkunasta, mutta hän ei huomannut.
Menin kotiin ja sänkyyn ja tunsin niin älytöntä mielihyvää, ettei yksinäinen vuode voinut iloani pilata. Onneksi mies ei ollut vielä tullut kotiin, sain olla vielä muutaman tunnin ajatuksissani Jiin kanssa.
Kun eilen menin töihin, ehdin jo huolestua. Jii tuli hieman myöhässä. Hän katsoi mua hymyillen ja tuli heti juttelemaan, ihan vain niitä näitä. Ollessamme kuulomatkan ulkopuolella muista hän kuiskasi korvaani, että harmi, ettei iltamme jatkunut yhdessä perjantaina. Mä vaan hymyilin, mutten vastannut mitään.
Comments:
<< Home
Itsekeskeinen, säälittävä, typerä nainen. Sinua siis todella vaivaa se, että elämässäsi EI ole suurempaa vikaa? Toivottavasti tosielämä vielä tavoittaa sinutkin, ja tyrmää.
Post a Comment
<< Home
