Salaisia ajatuksia

Jii oli tänään taas hetken oma itsensä, sellainen kuriton pojankoltiainen. Kireys oli hetkeksi poissa, vaikka yhden työkaverin viattomat kysymykset mun miehen harrastuksesta häiritsivät iltapäiväkahvitunnin rauhaa... Jii sanoi mulle muiden kuullen, että jos sattuu purehtimaan karille tää mun avioliiton laiva, se voi olla mun seuraava kotisatama. Blaah. Porukassa nauroimme lauseelle, se oli niin koominen, mutta mun sydän hypähti. On se typerys, kuinka se jaksaa.

Jii on puolustanut mua niille kahdelle sovinistille töissä. Ne oli jutelleet kun en ollut paikalla ja eihän ne tietenkään voineet tajuta, että Jii on muhun niin lovena. Ne kertoi sille musta, että onhan se ihan pantavan näköinen, mutta ei se taida kotihommiaan hoitaa. Arvatkaas vaan, mitä Jii oli vastannut, tämän kuulin kolmannelta osapuolelta. Se oli sanonut, että jos tuollaisen naisen saisi pulloon, ei sitä kannattaisi kotihommissa mädättää. Oli se kysynyt niiltä sioilta, että kuinkas usein te saatte kotona seksiä ja olisko sillä jotain tekoa kotihommien jakamisen kanssa??

Jii on niin.... Se vaan on niin... Jii. Se on ruskettunut, lihakset erottuu paidan läpi, sen selkä on niin seksikäs, että mä haluaisin upottaa kynteni siihen ja kietoa jalkani sen ympäri.

Antakaa mulla vapaus kokeilla! Edes kerran!

Mä olen pohtinut Jiin huonoja puolia ihan vaan pitääkseni itseni aisoissa. Mä olen miettinyt, että vapaa-ajalla se pukeutuu tyylittömästi, se juo liikaa ja se on luultavasti itsekäs sika. Sen kämppä on kuitenkin hirveä luukku. Se tuhlaa rahansa esimerkiksi moottoripyörään ajaakseen sillä kesällä sen sijaan, että ostaisi kunnollisen auton, jolla ajaisi ympäri vuoden. Se ajaa talvisin kauhealla vanhalla rotiskolla. Mun on vaan niin vaikea ymmärtää, että tuollaisella materialla tai pikemminkin sen puutteella olisi mitään tekemistä sen kanssa, mikä peto Jii olisi sängyssä ja kuinka se saa mut tuntemaan itseni niin naiselliseksi. Ehkä se on vastakohtien veto toisiinsa, mä tällaisena pikkusievänä taskuvenuksena ja Jii vähän renttuna ja huolettomana pahiksena. En usko sen olevan mitenkään perustavanlaatuista eroavaisuutta, sillä parina me varmaankin molemmat joustaisimme toisen suuntaan.

Ehkä mun elämän suurin kriisi onkin se, että mulla on aina vaatteet sävy sävyyn, tukka leikattu ja värjätty viikoittain ja autona hyvin varusteltu ja ilmastoitu farmari vuosimallia tämä vuosi. Onko kaikki liian hampaatonta ja täydellistä? Kun mieskin on putipuhtoinen ja unelmavävy, ei mun elämästä löydy minkäänlaista särmää. Ehkä mä etsin sitä tällä ajatusteni villiintymisellä. Tai sit musta vain on tulossa vanha.