Monday, August 15, 2005
Kipu
Monen vuoden avioliiton ja yhdessä asumisen aikana toisen oppii tuntemaan, mutta joskus voi törmätä yllätyksiin. Mies esimerkiksi järkyttyisi kaikista mun ajatuksista (ja samoin mäkin ehkä sen ajatuksista), jotka liittyy seksiin tai tähän miehillä pelaamiseen, jota teen osittain tiedostamattanikin. Mies todella yllättyisi, jos kuulisi mun rakastuneen työkaveriin, ei ne nimittäin ole kovin paljon puheissa olleet. Toisaalta en tiedä, uskooko mies todella mun olevan töissä silmät kiinni tai kuuromykkänä. Kai sillä nyt ainakin kotona on silmät päässä, joten se ehkä ajattelee mun kelpaavan muillekin, mutta luottaa ihan liikaa omaan erinomaisuuteensa. Tai luottaa muhun.
Kaiken pettämisellä fantasioinnin lisäksi kaipaisin joskus rankemman puoleista panemista, sellaista, että mua alistettais. Todellakin joskus, en joka kerta tästä eteenpäin. En usko monen miehen ymmärtävän, missä raja kulkee, koska en halua tuntea oikeaa kipua, vaan sellaista kipua, minkä voisi vielä jotenkin tulkita kiihottavaksi. En ole oikea masokisti, en halua turpaani enkä missään tapauksessa kenenkään vieraan tai edes tutun panevan mua väkisin, minulla ei siis ole raiskausfantasioita, enkä halua satuttaa ketään muita, eli sadistiksi minusta ei ole. Koskaan en ole kenellekään kertonut, että haluan rajua seksiä ja "pakottamista" (ennalta sovittuihin juttuihin), koska tiedän sen johtavan aina siihen, että mies ajattelee mun haluavan aina väkivaltaista seksiä ja aina samalla tavalla, heipat siis hellyydelle ja mun ehdoilla etenemiselle. Missään tapauksessa en koskaan haluaisi kenenkään tuntemattoman tai epäluotettavan henkilön kanssa ryhtyä leikkiin.
Sen tokan kundikaverin kanssa meillä oli rajua seksiä. Se tosin oli liian kipeää ja liian paljon ei ennalta sovittua. Ja se oli aina sellaista. Ei koskaan hellää kosketusta eikä huolestunutta kysymystä, että ei kai sua sattunut. Aikoihin en tuntenut himoa pelkkänä panopuuna olemiseen ja ranteista kiinni pitämiseen, mutta nyt, elämän taas tasoittuessa, voisin kokeilla.
Väkivaltaa, pakottamista, selvää fyysistä ylivoimaa. Pilluni on jo ihan märkä, pelkästä kirjoittamisesta. Enkä ole edennyt edes yksityiskohtiin. Jätän mielikuvan hautumaan ja kerron joskus myöhemmin sen käsikirjoituksen.
Kaiken pettämisellä fantasioinnin lisäksi kaipaisin joskus rankemman puoleista panemista, sellaista, että mua alistettais. Todellakin joskus, en joka kerta tästä eteenpäin. En usko monen miehen ymmärtävän, missä raja kulkee, koska en halua tuntea oikeaa kipua, vaan sellaista kipua, minkä voisi vielä jotenkin tulkita kiihottavaksi. En ole oikea masokisti, en halua turpaani enkä missään tapauksessa kenenkään vieraan tai edes tutun panevan mua väkisin, minulla ei siis ole raiskausfantasioita, enkä halua satuttaa ketään muita, eli sadistiksi minusta ei ole. Koskaan en ole kenellekään kertonut, että haluan rajua seksiä ja "pakottamista" (ennalta sovittuihin juttuihin), koska tiedän sen johtavan aina siihen, että mies ajattelee mun haluavan aina väkivaltaista seksiä ja aina samalla tavalla, heipat siis hellyydelle ja mun ehdoilla etenemiselle. Missään tapauksessa en koskaan haluaisi kenenkään tuntemattoman tai epäluotettavan henkilön kanssa ryhtyä leikkiin.
Sen tokan kundikaverin kanssa meillä oli rajua seksiä. Se tosin oli liian kipeää ja liian paljon ei ennalta sovittua. Ja se oli aina sellaista. Ei koskaan hellää kosketusta eikä huolestunutta kysymystä, että ei kai sua sattunut. Aikoihin en tuntenut himoa pelkkänä panopuuna olemiseen ja ranteista kiinni pitämiseen, mutta nyt, elämän taas tasoittuessa, voisin kokeilla.
Väkivaltaa, pakottamista, selvää fyysistä ylivoimaa. Pilluni on jo ihan märkä, pelkästä kirjoittamisesta. Enkä ole edennyt edes yksityiskohtiin. Jätän mielikuvan hautumaan ja kerron joskus myöhemmin sen käsikirjoituksen.
# posted by siiri @ 12:59 AM 
